On huolestuttavaa, että nuoret, jopa lapset käyttävät päihteitä jo niinkin nuorena, mutta miksi? Ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin käyttäjä itse, mutta mikä sai hänet tekemään niin? Pidemmälle miettiessä löytyy yhä enemmän mahdollisia "syyllisiä", mutta mielestäni painavin syy on rajoituksissa ja tarkemmin ajateltuna rajoituksien asettajissa AIKUISISSA. Usein nuoruudessa lähes kaikille syntyy haave vapaudesta. Määränpäätän etsiessä törmäämme "esteisiin", jotka ovat esimerkiksi aikaiset kotiintuloajat. Missä ovat sitten aikuisten kotiintuloajat? Niitä ei ole, koska he saavat tehdä mitä huvittaa. Mielessämme syntyy halu olla aikuisia, huolettomina kulkea missä haluamme ja tehdä mitä huvittaa. Alkoholia myydään vain "aikuisille" ja tupakkaa saa polttaa vasta kun on "aikuinen". Saavuttaaksemme niinkin ihaillun aikuusuuden ryhdymme käyttäytymään kuin aikuiset eli hyödyntämään vain heille tarkoitettuja "etuoikeuksia". Useat lapset ja nuoret varastavat vanhemmiltaan tupakkaa ja alkoholia, mutta jos kotoa loppuu mennään Alkojen ja kioskien eteen odottelemaan ilmaantuisiko paikalle joku sopiva täysi-ikäinen "hakia", joka noutaisi päihteet pientä korvausta vastaan. Olen joskus myös kuullut vanhemmista, jotka ostavat esimerkiksi Ruotsiin mennessään laivalta isot kasat nuuskaa, jotta heidän lapsensa voisi myydä sitä koulussa muille ikäisilleen ja tienata voittoa. Olin tyrmistynyt kun kuulin tästä, mutten uskaltanut sanoa mitään. Olen nyt yläasteella ja on pelottavaa huomata, kuinka kevytmielisesti, jotkut suhtautuvat elämänsä tuhoamiseen. Jotkut sanovat perjantaisin menevänsä viikonloppuna vetämään kännit kaupungille ja hengaamaan tuntemattomien ihmisten kanssa päissään keskellä yötä, saapuvat kotiin aamuyöstä ja valittavat kun vanhemmat on huolissaan. Syy ei kuitenkaan aina ole vain porukkaan kuuluminen. Usein syynä on myös ahdistus, johon etsitään apua päihteistä, halutaan paeta todellisuudesta hetkelliseen unohdukseen, josta seuraa vain hirvittävää oloa ja riippuvuutta. Syynä voi olla kotona oleva ahdistuneisuus esim. vanhemmat aikovat erota ja kotona kuulee vain huutoa ja ovien paiskontaa tai syrjintää kaveriporukasta, koska pitää eri asioista tai pukeutuu toisin. On kurjaa huomata, kuinka yleistä tämäkin loppuen lopuksi on. Mikä on sinun kantasi tähän kaikkeen? Miten voisimme vähentää, ehkä jopa lopettaa tämän kaiken?

Mua vähän ihmetyttää kaikki ne säännöt, jotka keksitään esimerkiksi nuorten ruman kielenkäytön ehkämiseksi, mutta ne kuitenkin näyttää itse ensin esimerkkiä. Eihän kukaan varmastikkaan rupeis kiroileen, jos ne ei olis oppinu sitä eka jostain. Toinen juttu, josta mun on omakohtasii kokemuksii on nukkumaanmeno ajat. Olen yökyöpeli eli valvon pitkään useina iltoina, sillä en saa unta. Yksi syy siihen on isäni, joka katsoo usein arki-iltoisin televisiota myöhään yöhön. Olen valittanut tästä hänelle usein, mutta huutoni ovat menneet kuuroille korville. En yksinkertaisesti pysty nukkumaan, jos tiedän jonkun olevan vielä hereillä. Onko tämä reilua? Eikö säännöt ole tehty omaksi ja läheisten parhaaksi?